Syyskuvia

Ilma oli tuona päivänä mitä parhain, joten menin kuvaamaan ennen ratsastusta tarhaan (tallissa kun harvoin kuvat onnistuvat :/). Onnistuin räpsimään Sampesta hyviä kuvia. Ruuna oli niin filmaattisella ja huomionkipeällä päällä ;) Camosta taas ei saatu onnistuneita kuvia :( Johtuen siitä, että Sampe oli yksinomaan sitä mieltä, että rapsutukset kuuluvat vain ja ainoastaan hänelle. Saa nähdä, milloin Camo ottaa naiselliset keinot käyttöön ja antaa Sampen kuulla kunniansa... Alimmaisessa kuvassa ollaankin sitten jo ihan sovussa :)

- Karo

Koulutuuppausta

Ratsastin tänään Sampella, sillä Camolle oli jo ilmoittautunut toinen liikuttaja. Heti ensimmäiseksi putsasin karsinat. Kärrättävää riitti! Lisäksi raahasin "sen 250l:n turvesäkin" Boan karsinaan ja sen päälle monta kastelukannullista vettä hevosten karsinoihin. Olo tuntui todella kuolleelta, enkä ollut vielä päässyt edes satulaan :D

Tänään harjoiteltiin Sampen kanssa taas ihan perusjuttuja. Aluksi menin alkukäynnit uralla, mutta sitten aloin siirtyä kentän keskelle ja kävellä siinä isoa ympyrää. Ja Sampe jopa taipui! Meidän tuleva kouluheppa ;) Heh. Ainoa ongelma Sampelle edelleen vaan on se kentän portti. Laidun Camo-neidin kanssa tuntui houkuttelevan enemmän, kuin epätoivoiset yritykseni pitää hevonen ympyrällä niin, ettei se lähtisi punkemaan aidalle päin. Etenkin ravin kanssa oli ongelmia, sillä Sampehan on kuin rautakanki; ei taivu mihinkään ja etenkin ravissa ei voi tehdä mitään jyrkempiä käännöksiä (lue: kaatumisvaara). En antanut periksi ja lopulta ottelu oli päättynyt, Sampen häviöön tosin ;)

Siirryin takaisin uralle ja tein käynti-ravi siirtymisiä. Pitkät sivut menin ravissa (mahdollisimman rauhallisessa ja niin tahdikkaassa, että kevennys olisi vaivatonta) ja lyhyet käynnissä. Lisäsin myös lyhyen sivun keskelle pysähdyksen. Tässä Sampe olikin ihan huippu! Ravissa se ei ryysinyt lainkaan ja pysähtyi milteipä tasajaloilleen! Kun kaikki alkoi sujua mallikkaasti, siirryin Teemun tekemälle "kahdeksikolle." Tarkoitus oli - jälleen - saada Sampe asettumaan. Emme ole todellakaan luovuttaneet tämän asian suhteen! Lisäksi Sampe on haka kiertämään puomeja mahdollisimman hyvin kuin suinkin. Pidin jälleen pintani; suunnittelin tiet hyvin etukäteen, pidin molemmat pohkeet kiinni puomien kohdalla. Aluksi Sampe olisi halunnut punkea portille, mutta loppujen lopuksi puomit ylitettiin jopa keskeltä! Asettuminen ja pohkeen väistäminen alkavat myös sujua! Hieno hevonen! Mentiin vielä loppuravit pitkin ohjin. Sampe oli tosi innoissaan; pärski ja pörhisteli, niin kuin aina, kun sitä kehutaan :)

Tallissa aloin ihan todella miettiä lisäsatulahuopien ostoa. Tottakai jotkut söpön pastellin sävyiset. Ja ehdottomasti Camille vaaleanpunaista ja Sampelle vaaleansinistä ;) Heh. Lisäksi suunnittelin myös kaikkien mahdollisten varusteiden ostoa, missä vaan on heijastinpinta; suojia, ratsastusloimia, otsapantoja... Löysinkin äsken Horzelta heijastinrintaremmin (3,50€), ihan tavalliset heijastinnauhat, jotka voi laittaa esim. suojien päälle (2€/kpl) ja "suitsiheijastimet" (laitetaan tavallisten suitsien päälle, 3,50€/kpl). Enköhän laita ainakin nuo tilaukseen! Lisäksi voisi ostaa itselleen heijastinliivin, niitä ei voi olla koskaan liikaa! ;)

Mitä te olette ostaneet hevosillenne lähiaikoina tai aiotte ostaa? :)

- Karo -

Hölmöilyä

Tänään päädyin ihan vaan juoksuttamiseen, koska aika oli kortilla (kiitos lukion viimeisen vuoden). Pääsin tänään Camon kanssa hommiin, kun itse olen enemmän puuhaillut "projektimme" Sampen kanssa ;) Molemmat ovat nyt saaneet loimet niskaan. Sää on ollut nimittäin niin hyinen, että itsellekin pitää laittaa paljon päälle kun menee tallille.. :s

Molemmat hepat odottivatkin jo innoissaan sisällepääsyä. Sampe, joka muuten ei yleensä pidä niin suurta meteliä itsestään JOPA hirnui. Siivosin karsinat ja vein molemmille vedet, jonka jälkeen hain innokkaat hevoset sisään. Sampe herrasmiehenä ei häslännyt talutuksen aikana, mutta Camon oli ihan pakko pörhistellä talutuksessa ja osoittaa hysteerisyyttä, kun Sampe vietiin ensimmäisenä sisään. Tallissa harjasin Camon, joka oli taas normaali itsensä; söi ja kiusasi tilaisuuden tullen Sampea :) Hassu tamma!

Ongelmia alkoi ilmetä vasta, kun olin saanut Camon kuntoon. Juoksutusraippa oli (jälleen) päässyt katoamaan. Etsin sitä tallista, vaikka loppujen lopuksi koko kapistus löytyikin kentältä. Ja hevoset taisivat vain nauraa etsinnöilleni.. :D Lopulta pääsin kuitenkin kentälle. Kun Camo on yksin kentällä, se osaa olla todella hölmö. Tämä tuli taas todistettua, sillä neiti ei ollut ikinä kuullutkaan sanaa "juoksutus." Ympyrällä käveleminen oli aluksi melkein minussa kiinni laahustamista, eikä raippaa voinut missään tapauksessa väistää. Lopulta Camo antoi kuitenkin periksi ja päästiin kunnolla juoksuttamisen makuun. Vauhtia ei ainakaan tuntunut riittävän, tai sitten Camo vain testasi hermojani ;) Välillä tamma säpsyi olemattomia ja kärsi rapsutuspulasta, jolloin se melkein kirjaimellisesti tuli syliin! Ei se sentään ole hölmö tai mitään? Juoksutus alkoi kuitenkin mennä paremmin loppua kohden ja lopetin vasta, kun alkoi mennä tosi hyvin. Sekä Camo että Sampe (joka ei tallissa ollut keksinyt mitään hölmöä) olivat molemmat ansainneet ruuat ja rapsutukset!

- Karo (ja vierailevana tähtenä Teemu) -

Koeratsastus...

.. joka ei mennyt ihan putkeen.

Eilen pääsin sitten vihdoin koeratsastamaan suokkitamman, josta olen täälläkin ainakin kertaalleen vihjaillut. Aamu alkoi lupaavasti: sää oli poutainen, mutta samalla syksyisen kirpeä. Lähdin tallille mieli täynnä odotuksia.

Mutta siihen se sitten jäikin.

Saapuessani tallille, huomasin suokin elelevän kivijuurimetsä-aitauksessa, joka kooltaan muistutti ennemminkin koiratarhaa. Hevonen tuotiin tarhasta ja kiinnitettiin seinään. Harjailin innoissani, höpötin ja hössötin. Satuloidessakaan ei vielä ilmennyt mitään ongelmia, mutta kuolaimia tamma vastusteli tehokkaasti.

Kun satulaannousu sitten koitti, alkoivat epäilykseni heräillä: "Selkään noustessa se täytyy pitää seinässä kiinni. Vasta kun olet selässä, niin voit irrottaa sen". Selvä. Kun olin turvallisesti selässä, omistaja päästi tamman irti. "Menee itse kyllä pellolle! Mutta varo, haluaa sieltä pian takaisin talliin".

Pelto, joka yön sateen jälkeen muistutti lähinnä mutaista luistinrataa, sijaitsi noin 500m päässä tallista. Nuo metrit mentiin sitten ravi-passisekoitusta, eikä pidätteitä otettu kuuleviin korviinsa. Pellollakin meni suunnilleen sinne minne ohjailin ja pyysin, mutta mitenkään muuten hevonen ei minua sitten kuunnellutkaan..

Ensimmäiset 10 kierrosta olivat mielestäni jo katastrofaalisia, mutta jos olisin tiennyt, mitä edessä oli, olisin ennemminkin ylpeillyt niillä...

Hevonen kyllästyi nopeasti pellon kiertämiseen ja tajusi kaverinsa (shetukka! niistä ei pääse missään eroon:D) jääneen talliin. Niinpä seuraavan kerran kun tulimme "suuaukolle" tamma päätti lähteä talliin. Pää taivaissa, hirmu höyryllä ohjia vastaan! Onneksi poikaystävä oli ottamassa kiinni, muuten olisimme varmasti päätyneet aitojen läpi heinäkasalle.

Se oli sitten siinä. Niin päätin. Hevonen oli minulle liian vaikea, en osaisi mitenkään "kouluttaa" sitä.

Mutta mitäpäs sitä meikäläistä kuuntelemaan.. Tallilta vain liinan hakuun ja heppa sen päähän juoksemaan enimmät höyryt pihalle. No, jäin siihen sitten odottelemaan. Se juoksi, juoksi,juoksi,juoksi... Odotin jännittyneenä, kyllä se vielä väsyisi. Tamma juoksi, juoksi,juoksi... Eikös siinä jo näy väsymyksen merkkejä? Se juoksi,juoksi,juoksi...

Olin jo kiittämässä ja lähdössä, kun omistaja sitten kysyi haluaisinko itse juoksuttaa. No toki! :D Mutta kun tartuin liinaan, tamma ei suostunutkaan enää juoksemaan. Se käveli melko rennosti ympyrää (ensimmäiset käynnit sillä kerralla).. :)

No, sitten vain poikaystävä liinan toiseen päähän ja itse pungersin vielä kerran satulaan. Liinan päässä tamma toimi, jotenkin. Ensin se jyräsi poikaystäväni päälle aina, kun annoin pidätteitä. Mutta melko pian se tajusi, mitä siltä pyydettiin ja se alkoikin pysähtyä varsin mallikkaasti - aina niin halutessaan. Sain siis lopetettua ratsastuksen onnistuneisiin fiiliksiin, molempien kohdalla.

Kaiken yllä koetun jälkeen, mitä teen? Ei, en sano "kiitos, mutta hevonen taitaa olla liian vaikea minulle". En myöskään lähde järkyttyneenä pois. En kiroile, manaa tai katkerana mieti, millaista ajan(ja bensan)hukkaa tämäkin reissu taas oli. Sen sijaan taputtelen tammaa tyytyväisenä siitä, että se ainakin viidesti pysähtyi varsin mallikkaasti. Kiittelen sitä siitä, että se niinkin vauhdikkaasti kiikutti meikäläistä ympäri peltoa ja kysyn omistajalta, milloin voin tulla uudestaan kokeilemaan :D

500 kiloa kenen tahansa jaloille on jo vähän liikaa...

Kaverimme Viivi oli mukana tallilla viikonloppuna :)

Kaikki olisi varmasti ollut täydellistä, ellei Cami olisi päättänyt näyttää laiskaa puoltaan.. Hyvä että jaksoi edes ravata, kun Viivi ratsasti sillä :o Laukasta, asettumisesta tai taipumisesta nyt puhumattakaan... Piti oikein itse käydä selässä ja ottaa vähän laukkaa, että saatiin jarrun sijaan kaasu päälle! :D Sen sijaan että oltaisiin saatu tamma hikoilemaan (=tekemään töitä), me ratsastajat meinattiin kuolla lämpöhalvaukseen :D Ei ole niin helppoa potkia 500 kiloa liikkeelle..

Karo ratsasti Sampella ja poika oli ihan superi! Taipui ja asettui kauniisti, eikä kulkenut pää pilvissä! Tän kesän hienoin juttu on kuitenkin ehdottomasti se, että Sampe on oppinut laukkaamaan :P Jeejee! Tosin tällä hetkellä laukka nousee vain kulmasta ja jatkuu suoraan (eli voltit, ympyrät ja muut kuviot voi vielä unohtaa), mutta kuitenkin!! :)

Syyskuvia

Alla muutama kuva eiliseltä :)

Huomatkaa hienohelma-Camon onneton otsatukka ;)

PALUU

Kuten kaikki suuret julkkikset, olemme mekin kesätauon jälkeen päättäneet tehdä paluun blogimaailmaan :)

Pienoisia muutoksia tosin on luvassa, sillä kesän aikana moni seikka on muuttunut. Esimerkiksi siskoni Karo alkaa myös päivitellä blogia, sillä omien opiskelujeni takia en niin paljoa kaviokkaita enää näe :/

Ja ettei aivan tylsäksi menisi, saattaa olla, että kaviokkaisiin liittyy pian myös eräs suomenhevostamma.. ;) Mutta siitä lisää myöhemmin.